Lovely London!

IMG_0825

Täytämme tänä vuonna monien ystävieni kanssa 30-vuotta ja päätimme juhlistaa pyöreitä pienellä porukalla Lontoossa! Omat synttärini ovat vasta parin kuukauden päästä, mutta osa porukasta on ehtinyt jo siirtyä uuden kympin puolelle. Meillä on ollut tällä porukalla tapana kokoontua aina ystävänpäivänä saman pöydän ääreen, joten tämäkin reissu ajoitettiin ystävänpäiväviikolle. Lensimme Lontooseen keskiviikkoaamuna ja palasimme lauantaina yöllä takaisin Suomeen. Näille päiville mahtui monta hyvää ruokaa, ripaus taidetta, muutama lasi kuohuvaa ja tuntikaupalla juttelua ja hyvästä seurasta nauttimista.

 

IMG_0826IMG_0821

Ensimmäisenä päivänä hengailimme vain rennosti keskustassa (eikä tullut muuten juurikaan otettua kuvia…). Kävimme syömässä hamppareita Five Guys -ravintolassa, kiertelimme kaupoissa ja kurkkasimme National Portrait Galleryn (tutun) tarjonnan. Keskustan ketjuliikkeet alkavat olla aika hyvin edustettuna jo Suomessakin, mutta Clarksin kenkiä metsästimme aivan uudella innolla, vaikkei juuri niitä oikeita löytynytkään. Oxford Streetin tavarataloissa oli myös mukava pyörähtää ihailemassa tulevan kevään tarjontaa. Aikainen aamu verotti jaksamista illasta jonkun verran, joten lähdimme takaisin hotellille jo viiden jälkeen ja haimme iltaevästä läheisestä kaupasta. ilta menikin näppärästi sängyssä makoillen ja eväitä napostellen.

Varaamamme hotelli, Marriot London Maida Vale, osoittautui muuten yhdeksi parhaista hotelleista, joissa olen Lontoossa ollut! Sijainti oli hyvä Bakerloo-metrolinjan varrella ja huone oli verrattain suuri. Majoituimme kaikki neljä henkeä samassa huoneessa ja kertaakaan ei tuntunut ahtaalta, mikä Lontoossa on harvinaista. Hotellia oli remontoitu varmasti lähiaikoina (-vuosina?) sillä pinnat näyttivät vielä ihanan raikkailta. Kannatttaa kurkata tämä ennen seuraavaa Lontoon reissua!

P1120624P1120622P1120627P1120632

Varasimme keskiviikkona TKST kojun ohi kulkiessamme torstaille liput Aladdin-musikaaliin Prince Edward Theatreen. Otimme liput iltapäivän näytökseen, mutta ennen musikaalia meillä oli vielä koko torstaiaamupäivä käytettävissä!  Olin bongannut edellisestä Mondosta pari uutta ”nähtävyyttä”, joten suuntasimmekin heti aamusta katsastamaan uutta Coal Drops Yard -ulkoilmaostoskeskusta King’s Crossin aseman lähesyyteen. Torstainen aamupäivä uudella ostoskeskuksella oli varsin hiljainen, mutta etenkin designin ystävien kannattaa käydä kyseinen paikka kurkkaamassa! Viktoriaanisiin tehdaskiinteistöihin rakennetut liiketilat, etenkin Tom Dixonin liike, ovat jo arkkitehtuuriltaan todella upeat! Me emme kauheasti kierrelleet liikkeissä, vaan nautiskelimme ulkona upeasta ilmasta ja ihastelimme samalla, miten upeasti vanhat tehdasrakennukset täällä osataan valjastaa hyötykäyttöön. Kyllä mielummin kiertelisi koti-Suomessakin tällaisissa ympäristöissä, kuin uudenkarheissa ostoskeskusjättiläisissä.

Cole Drops Yardilta lähdimme kävelemään hiljaksiin kohti teatteria, mutta matkalla ihailimme vielä King’S Crossin vieressä olevaa hotellia ja kävimme ”helpolla lounaalla” kanaravintolassa. Ruoka oli ok, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää. Lounaan jälkeen kipittelimme lopun matkaa teatterille ja istahdimme vastapäiseen kahvilaan vielä lattelle. Virkistyneinä oli hyvä pujahtaa hämärään teatterisaliin ja istahtaa odottamaan musikaalinautintoa.

IMG_0829IMG_0832

Olimme edellisenä päivänä valinneet musikaaliksi Disneyn Aladdinin ja oh boy, kyllä kannatti! Lapsena Aladdin oli lempielokuvani, eikä musikaali jäänyt leffalle kakkoseksi. Henkilöitä oli muutettu jonkun verran, Abu-apinan rooli oli vaihtunut kolmeksi kaverukseksi ja Jago-papukaija oli myös ihminen. Muuten juoni noudatteli tarkkaan elokuvasta tuttua kulkua. Musiikki oli tuttua ja turvallista, parilla uudella kappaleella höystettynä, eikä se tarjonnut suuria yllätyksiä. Yllätyksiä löytyi enemmän sitten lavastuksen puolelta. Olen nähnyt useita (kohta jo kymmeniä?) musikaaleja sekä Lontoossa, New Yorkissa että Helsingissä, mutta tässä oli kieltämättä parhaat lavasteet ikinä! Aladdinin sadunhohtoinen maailma oli toteutettu kaikessa kimalluksesssaan todella upeasti. Melkein sanoisin, että viidenkympin lipun olisi voinut maksaa vaikka pelkästään lavasteiden näkemisestä. Eikä musiikki tai tanssikohtaukset huonoja tietenkään olleet, vaan taattua West End laatua, lavasteet vaan painivat tällä kertaa aivan omassa sarjassaan.

IMG_0836IMG_0834IMG_0838

Torstai-illan vietimme sitten ravintolassa meksilolaista ruokaa Wahacassa nautiskellen ja sen jälkeen kävelimme vielä kuohuvalle Kingly Courtiin Carnaby Streetille. Olimme lähteneet hotellilta jo aika aikaisin aamulla, viettäneet iltapäivän musikaalissa ja näin ollen olimme syömässä ja viineillä jo ihan ”mummoaikaan”, eli todella ajoissa. Eipähän tarvinnut ruuhkassa jonotella pöytää, vaan pääsimme joka paikkaan hyvin ennen varsinaista ihmisryntäystä. Saimme nautiskella ruokamme ja juomamme omassa erinomaisessa seurassa ilman häiriöitä. 🙂 Illan kuohuviinien jälkeen huristelimme taas metrolla hotellille, pujahdimme pehmeiden peittojen alle ja höpöttelimme hetken ennen ihaniin uniin nukahtamista. Huomenna päivä uusi!

To be continued…

 

 

 

Mainokset

UNELMA RUOKAPÖYDÄSTÄ

img_0671

Iso ruokapöytä. Sellainen pitää mahtua uuteen omaan kotiin! Tämän lisäksi mukava sohva ja mielellään ilmajoogakangas. Arin unelmalistalla oli tilaa rummuille ja biljardipöydälle. Jälkimmäiset loistavat vielä poissaolollaan, eikä alakerta tilanakaan ole vielä valmis, mutta hitaasti siihen suuntaan edetään. Minun unelmani suuresta ruokapöydästä on kuitenkin jo toteutunut! Olen kasvanut nelilapsisessa perheessä ja tapaamme lapsuuden perheeni kanssa edelleen säännöllisesti ja yleensä kokoonnumme ruokapöydän ympärille. Tavallisina sunnunstai-iltoina väkeä on 8-10 hengen verran ja juhlissa sitten tuplat tai triplat. 🙂 Kahdestaan syömme harmittavan usein (lue, melkein joka ilta) sohvalla, mutta kun kokoonnumme isommalla porukalla, tahdon että kaikki mahtuvat saman pöydän ääreen.

Keittiö suunniteltiin niin, että tilaa jäi myös isolle ruokapöydälle, mutta sen ruokapöydän löytäminen ei ollutkaan kauhean helppoa. Suurimmat sisustusliikkeistä saatavat pöydät olivat usein n. 2,4m pitkiä ja itselläni oli haaveissa lähemmäs 3m pitkä pöytä. Jos koko oli edes yli 2,5m ja malli suunnilleen sellainen kuin olin haaveillut, niin hintalappu olikin sitten päätä huimaava. Raksan edetessä ratkaisu pöytähaasteeseen löytyi lopulta yllättävän läheltä!

img_6522img_6604 2img_9056

Tontiltamme kaadettiin talon tieltä valtavan kokoinen mänty (josta olen kirjoittanut kyllä aikaisemminkin) ja serkkuni pisti sen kaataessaan 3-4 metrin mittaisiksi paloiksi. Nämä palat kuljetettiin vuoden 2017 keväällä sahattavaksi ja kuivattavaksi ja sen jälkeen lankut siirtyivät autotalliin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Runkojen lankuiksi sahaaminen ja koneellinen kuivatus maksoi muistaakseni n. 170e. Saisimme sitten valmiiseen kotiin pöydän oman pihan männystä ja vielä yllättävän edullisesti! Viime kesällä lankut kuljetettiin vihdoin höylättäväksi ja ilokseni niistä jäi höyläyksen jälkeenkin vielä ihanan paksut ja pitkät. Leveimmät lankut eivät mahtuneet höylään kokonaisina, joten ne halkaistiin, höylättiin ja liimattiin takaisin yhteen. 8 lankun höyläykselle tuli hintaa n. 250e, joten isoissa summissa ei pyöritty vieläkään.

img_9265img_9318img_9319img_9372

Hetkisen lankut odottelivat taas inspiraatiota autotallissa, mutta ennen syyskuisia tupareita sitten hioin lankkujen pinnat ihan tavallisella pyöröhiomakoneella, puhdistin pinnat huolellisesti ja pinnoitin sen jälkeen Osmo Colorin petsillä. Päädyimme harmaaseen väriin, koska mustan keittiön vieressä musta olisi ollut turhan raskas, valkoisten tuolien kanssa valkoinen olisi ollut liian valkoinen ja ruskea ei olisi erottunut tarpeeksi lattiasta. 😀 Kun pöydän kansilankut olivat valmiit, setäni teki metallipajassaan niihin jalat ja sitten upea kokonaisuus kasattiin paikalleen ruokahuoneeseen. Parisen viikkoa pöytä seisoskeli paikallaan ja aina ohi kulkiessani harmittelin pintaan jääneitä pensselin jälkiä. Eipä auttanut muu kuin tarttua hiomakoneeseen ja aloittaa vielä kertaalleen alusta. Käytin toisellakin värjäämiskerralla samaa öljypetsiä, mutta levitin petsin paljon ohuemmin ja hiertämällä siveltimen sijasta. Puun syyt jäivät paljon paremmin näkyviin ja pinta oli muutenkin paljon lähempänä sitä tyyliä mitä olimme alunperinkin tavoitelleet.

img_0541img_0537img_0535

Pöydän kaverina meillä on kuusi Vitran DSW tuolia, joita olen kerännyt yksi kerrallaan opiskeluajoista lähtien. Kaksi tuolia on tarkoitus ostaa vielä lisää, 3 m pitkän pöydän reunoille mahtuu nimittäin helposti neljä tuolia per sivu. Yksi Vitran Panton tuoli palvelee pöydän päädyssä ja sekin saa toivottavasti tulevaisuudessa kaverin toiseen päätyyn. Tällä hetkellä puuttuvien tuolien tilalla on tarvittaessa ihan vaan IKEAn jakkaroita silloin kun niitä tarvitaan. Jakkaroiden kanssa sivuille mahtuu ruokailemaan viisi ihmistä per puoli ja  päätyyn voi hyvin kattaa astiat kahdelle kapeammalle ruokalijalle, joten kaikkiaan pöydän ääreen mahtuu neljätoista ihmistä. Yksissä tupareissa meillä oli tämän pöydän kaverina vielä yhdestä erillisestä lankusta kasattu lisäpöytä ja silloin ruokailutilaamme mahtui melkein 20 ihmistä syömään! Aivan mahtavaa!

Kuten jo mainitsin, niin kahdestaan valtavaa pöytää tulee käytettyä vielä harvakseltaan, mutta odotan innolla että että pöydän vielä varsin siloinen pinta saisi ylleen ajanpatinaa, pieniä käytön jälkiä ja vähän rosoisuutta. Ja niitähän ei synny kuin käyttämällä. Kaikki kaverit ja sukulaiset siis meille syömään!

img_0677

Pöytäprojekti alkoi puun kaatamisella 9.5.2017 ja pöytä oli vihdoin valmis 7.9.2018. Hyvää kannattaa odottaa, saimme ainutlaatuisen pöydän kokonaan käsityönä, oman tontin puusta. ❤

LATO: raksa arjen jaloissa

img_0205img_0215img_0437

Joulu ja uusivuosi on juhlittu ja löysäilyn jälkeen pitäisi taas päästä kiinni arkeen ja muutamiin raksahommiin. Olemme nimittäin päässeet rakentamisessa siihen ihanaan vaiheeseen, kun mikään ei kiinnosta enää yhtään! Portaat ovat edelleen keskeneräiset, alakerrassa edistystä ei ole tapahtunut juuri yhtään ja yläkerrassa kaksi kuukautta sitten kesken olleet asiat ovat edelleen kesken. Varsin intensiivinen raksaurakka vaatii selkeästi verojaan nyt kun olemme hieman asettuneet. Mutta ehkä se on okei? Aloittelimme himmailua jo vähän ennen Thaimaan lomaa ja sen jälkeen olemme tehneet vain muutamia juttua ja loppu vuotta kohden edistyminen tyssäsi käytännössä kokonaan. Toisaalta olemme kyllä laiskotelleet ihan hyvällä omalla tunnolla, sillä kuluneen puolentoista vuoden aikana hommia on painettu kyllä ihan tarpeeksi.

Nyt vuoden vaihtumisen jälkeen pitäisi etsiä jostain virtaa hommien jatkamiseen. Olemme miettineet, että jokaiseen viikkoon olisi ehkä hyvä nimetä 1-2 raksapäivää, jolloin yritämme saada keskeneräisiä juttuja vietyä loppuun olemattoman budjetin asettamissa rajoissa. Emme halua kuitenkaan rehkiä samalla tavalla kuin syksyyn asti, sillä tämä normaalikin elämä on ollut ihan kivaa kaiken ahkeroinnin jälkeen. On vain opeteltava kestämään pientä keskeneräisyyttä ja jatkettava hiljalleen, oman (ja lähipiirin) jaksamisen rajoissa. Tarkoituksena on kuitenkin että tämä olisi se loppuelämän koti, joten aikaa pitäisi olla ihan reilusti.

img_0465img_0499img_0496

Kuten kuvista näkyy, talo on siis ollut jo jonkun aikaa ihan asuttavassa kunnossa, mutta pieniä viilauksia on tekemättä vielä monessa kohtaa. Ensimmäisinä tehtävälistalla olisi portaat. Niiden runko on nököttänyt paikoillaan jo kesästä asti ja olisi ihan mukava päästä pesemään pyykkiä ilman että täytyy kävellä ulkokautta alakertaan. Ihanan setäni avustuksella pääsimme hommassa taas vähän eteenpäin, sillä kuudestatoista askelmasta neljä ensimmäistä on nyt sahattu ja odottaa hiomista ja pintakäsittelyä. Autotallia vaan pitäisi siivota ensin, että olisi jossain tilaa hioa… Tylsää kuin mikä! Siivoamisen ja porrasaskelmaprojektin jälkeen alakerran kattoon voisi rakennella koolauksia ja saunaprojektiakin voisi hiljalleen suunnitella eteenpäin.

Inspiraatio-ongelmien lisäksi sekä sauna- että alakertaprojektia rajoittaa raksabudjetin olemattomuus, mutta saunaan saisi laitettua höyrysulut ja runkorakenteet paikoilleen ja lattian laatoituksenkin voisi tehdä. Saunan ovikin on olemassa, mutta panelointihommien ja lauteiden pitää kyllä odottaa varmaan realistisesti ensi syksyyn asti. Keväällä nimittäin tasoitetaan pihaa (kaivuri maksaa, sepeli maksaa) ja kesällä tehdään terassia (perustukset maksaa, runko maksaa, pintalaudat maksaa) ja istutuksia (multa maksaa, taimet maksaa). Alakerran kattopaneelit saavat myös odottaa hamaan tulevaisuuteen, mutta kyllä tässä tekemistä riittää ihan ilman sen suurempia ostoksiakin.

Pitäisi, pitäisi -lista on siis tullut jäädäkseen, mikä ei varmasti yhdellekään omakotitaloasujalle ole mikään yllätys. Ehkä hieman naiivisti ajattelin, että voisimme jotenkin välttää tämän kohtalon, mutta tässä sitä ollaan samassa veneessä kaikkien muidenkin tee-se-itse -ihmisten kanssa. 😀 Pääasia tässä vaiheessa on kuitenkin se, että saamme nyt jo myös nautiskella työmme tuloksista, eikä myöhemminkään tule tylsää kun tekemistä riittää varmasti pitkälle tuleviin vuosiin. Sitä loppukatselmusta odotellessa… Olen kuullut että viisi vuotta menee varsin nopeasti. 🙂

Ps. kuvituksena keskeneräisyyksien sijaan tunnelmia meitä ilahduttaineista hetkistä aurinkoisilta päiviltä, uuden vuoden juhlinnasta ja perhepäivälliseltä!

Our days in Doha

 

IMG_9910P1120608P1120594

Taannoisella Aasian matkallamme pysähdyimme Bangkokista palatessa kahden yön verran Qatarissa Dohassa. Halusimme yhdistää perinteisten Thaimaan kohteiden rinnalle myös jotain uudempaa ja erinomaisten Qatarairwaysin lentojen innoittamana päätimme pysähtyä pari yötä meille vielä tuntemattomassa Dohassa. Lensimme Bangkokista Dohaan upouudella Airbus 380 lentokoneella ja erittäin hyvässä penkissä istuen ja elokuvia katsellen seitsemän tunnin lento meinasi olla vähän liiankin lyhyt.

Saavuimme Dohaan koko päivän matkustamisen jälkeen klo 23.30 ja etsimme suorilta tein taksin hotellille. Taksimatka Dohan vanhaankaupunkiin oli suht lyhyt ja kesti muistaakseni vain noin kymmenen minuuttia. Kaikki lentokentältä lähtevät taksit olivat mintun värisiä ja lähtivät samasta paikasta, joten liian pienestä taksista huolimatta matka oli erittäin helppo ja toimiva. Yleensä matkoilla yritän välttää lentokenttätaksin ottamista pienessä huijaamisen pelossa, mutta tällä kertaa kokemus oli siis erittäin positiivinen. Hintakaan ei ollut paha, kuusi henkinen seurueemme maksoi taksista yhteensä 10e.

Majoitumme DoubleTree by Hilton Old Town -hotellissa. Ovella meiltä napattiin laukut huoneisiin kuljetettavaksi ja odotimme hetken sohvaryhmällä istuskellen sisäänkirjautumista. Edellisellä pariskunnalla kesti hetken aikaa, joten saimme vielä keksitkin kouraan odottelun ajaksi. Ei huono. Olimme varanneet kaksi huonetta lisävuoteilla ja niiden kanssa sählätessä menikin jonkin aikaa. Palvelu oli koko ajan kovin ystävällistä, mutta kellon lähestyessä yhtä yöllä olisi vaan mukava päästä nukkumaan. Saimme huoneet ja hetken päästä saimme lisävuoteetkin, mutta sitten metsästimme vielä tyynyjä ja peittoja puhelimitse ja aulassa vieraillen. Lopulta nukkumajärjestelyt saatiin selvitettyä omin voimin ja pääsimme kaatumaan sänkyihin ennen kahta. Harmi vaan, että jumputus hotellin yökerhossa lakkasi vasta vähän kahden jälkeen, niin uni ei tullut silmään samantien vaikka niin olisi toivonut…

P1120598IMG_9913P1120603P1120602

Seuraavana aamuna heräsimme vähän liian lyhyiden unien jälkeen aamupalalle. Koko porukka ei jaksanut raahautua syömään, mutta minä lähdin miesten kanssa testaamaan hotellin aamupalatarjontaa. Ja onneksi menimme, sillä ruoka oli selvästikin parasta mitä tällä hotellilla oli vierailleen tarjota! Voisin melkein jopa sanoa, että aamupala nousi listallani jaetulle ykkössijalle Helsingin Lilla Robertsin kanssa. Aivan superhyviä ruokia! yhtään kuvaa ei tietenkään tullut otettua ennen kuin ruoat oli jo hotkittu lautasilta, mutta jos yhtään nälättää Dohassa, niin ainakin DoubleTreen aamiaista voi suositella erittäin lämpimästi.

Aamupalan jälkeen sulattelimme hetken syömisiämme hotellihuoneessa ja sitten jakauduimme taas kahteen porukkaan viettämään päivää. Minä ja Ari suuntasimme askeleemme Dohan islamilaisen taiteen museoon ja muut lähtivät katsastamaan ostoskeskusten tarjontaa. Ostoskeskus oli kuulemma hieno, mutta vaikuttava oli kyllä museokin. Hotellilta museolle oli matkaa vajaan kilometrin verran ja kävelimme sen mielellämme, vaikkei Doha kyllä mikään kävelijän paratiisi olekaan. Pääsimme kuitenkin ehjinä perille, ihaillen samalla persianlahdelle aukeavia maisemia. Ei huono. Itse museossa nautin ehkä taas kaikista eniten rakennuksen upeasta arkkitehtuurista, vaikka toki taidekin (matot, ruukut, maljakot) oli hienoa katseltavaa.

P1120616P1120612P1120617IMG_9919

Museokatselmuksen jälkeen sain houkuteltua Arin vielä mukaan National Mosquelle ja tarkoituksenamme oli siis päästä kurkkaamaan Dohan suurimman moskeijan sisälle. Kävelimme taas noin kilometrin matkan museolta moskeijalle mitä mielenkiintoisempia reittejä ja moskeijan löydettyämme etsimme sisäänkäyntiä vielä jokusen tovin. Tässä vaiheessa voi muistuttaa, että aavikkokaupungissa on päiväsaikaan oikeasti kuuma, joten vesipullo laukussa ei ole mikään huono idea… Meillähän ei juotavaa tietenkään ollut. Ennen sisäänpääsyä kohtasimme miehen, joka kyseli uskontotaustoistamme ja kun ilmeni ettemme olekaan muslimeja,  meille heristeltiin sormia ja tehtiin hyvin selväksi että emme ole tervetulleita sisälle. No, katselimme rakennusta sitten hetken verran ulkopuolelta (ei mikään suuremmoinen ilmestys) ja aloimme miettiä suunnitelmaa loppupäivälle.

Tässä kohtaa päivää, noin klo 14 iltapäivällä jouduin taipumaan Arin tahtoon ja palasimme hotellille juomaan ja lepäilemään. Olimme matkalla kävelleet vanhan markkina-alueen läpi, mutta kaikki liikkeet olivat siellä kiinni klo 16 asti, joten emme nähneet järkeä kaupungilla kuumassa auringossa vaeltelussa. Hotellilla nappasimme alakerran kahvilasta jääkahvit ja nautiskelimme niistä, ilmaisesta langattomasta verkosta ja hotellin upeasta maisemasta päivällisaikaan asti.

IMG_9923IMG_9926IMG_9930IMG_9933

Jossain vaiheessa päivällä olisi myös kannattanut syödä tai ostaa jotain syötävää, koska illalla kun lähdimme viimein vanhalle torille syömään, nälkä oli jo aivan hirvittävä (virhe 1). Minulla siis, koska Arillehan ei tule nälkä ja muut olivat kyllä tajunneet syödä shoppailun lomassa. Lähdimme Arin kanssa torille etukäteen (virhe 2) ja päätimme sitten kuitenkin jäädä odottelemaan muita ennen ravintolaan menemistä (virhe 3). Nälkäraivon partaalla etsin mukavan näköisen ravintolan ja reilun tunnin päästä kun koko joukkio oli kasassa pääsimme vihdoin tilaamaan myös ruokaa. Söimme libanonilaisessa ravintolassa, jossa oli erinomaista ruokaa, mutta vieressä ruokaillut suuri suku aiheutti jonkun verran närää äänekkyydellään. Suomalaisina olisimme halunneet ruokailla ilman, että lapset käyvät välillä tönimässä tuolejamme ja konttaavat pöytämme vieressä, mutta kulttuuri ei selvästikään ole lähi-idässä samanlainen. 🙂 Onneksi ruoka oli niin hyvää, että häsläys jopa hetkittäin unohtui.

Maukkaan ruoan jälkeen maltoimme hetken aikaa kierrellä markkinoita, mutta mitään sen ihmeellisempää ei tarttunut mukaan. Illan pimetessä kävelimme Arin kanssa vielä sataman kautta hotellille ja ihailimme samalla kauempana välkkyviä Dohan uudemman puolen valoja. Hotellilla käytin hyödyksi vielä kylpymahdollisuuden ja rentouduttuani luulin pääseväni hyvissä ajoin nukkumaan. Mutta hotellin yökerho piti kyllä huolen taas siitä, että ilman korvatulppia (edellisestä yöstä viisastuneena) nukkumisesta ei olisi tullut mitään. Eli kun varaat hotellia Qatarista, niin muista tarkistaa arvosteluista metelitaso, ellei tarkoituksenasi ole sitten bilettää yöt läpeensä.

Seuraavana aamuna lyhykäinen Dohan vierailumme olikin tullut jo päätökseensä ja lähdimme aamuviiden jälkeen lentokentälle. Lento Dohasta Helsinkiin kesti seitsemän tuntia ja matkalla ehti hyvin taas syödä, katsoa elokuvia ja syödä. Koneessa oli hyvin tilaa, joten valtasimme kuuden hengen porukallemme neljä penkkiriviä, joilla kukin mahtui tekemään mitä lystäsi. Olimme perillä Helsingissä yhden jälkeen iltapäivällä ja selviydyimme kotiin junalla ja autolla oikein näppärästi. Vaikka loma kokonaisuudessaan olikin erittäin rentouttava, niin parin huonosti nukutun yön ja aikaisen aamun jälkeen uni tuli kotisohvalla jo ennen yhdeksää.

Matka Thaimaahan oli taas mukavampi kuin olin etukäteen ajatellut (mitä ennakkoluuloja!) ja vaikkei Phuketiin ehkä heti tarvitsekaan palata, niin Bangkokissa ja Dohassa kävisin mielellään uudestaankin. Bangkokissa viettäisin helposti vajaan viikon, mutta Dohaan riittäisi ehkä taas pari päivän layover. Mukava matka, kiva että tuli tehtyä!

Suurkaupungin sykettä Bangkokissa

IMG_9830

Pääsimme Thaimaan reissumme aikana tutustumaan pikaisesti myös Bangkokiin. Lensimme Phuketista Bangkokiin maanantaina aamupäivällä ja tunnin lennon jälkeen lähdimme etsimään reittiä lentokentältä hotellille. Olimme valinneet hotellin Airlinkin vierestä, jotta siirtyminen kentältä ja kentälle olisi tällaisella lyhyellä pyrähdyksellä mahdollisimman helppoa. Junamatka hotellille ei kestänyt kuin puoli tuntia, mutta hotellin etsimiseen menikin sitten vähän pidemmän aikaa. Matkaa ei ollut kuin n. 700m, mutta kävelimme varmasti lähemmäs 2km, kun lähdimme asemalta ensin väärään suuntaan. Mercure Makkasan löytyi kuitenkin harhailun jälkeen ja hotellivalinta osoittautui erinomaiseksi!

IMG_9839IMG_9834IMG_9836

Vaikka matka lentokentältä ei ollut pitkä, niin kaikkeen säätämiseen meni kuitenkin yllättävän paljon aikaa. Kellon lähestyessä viittä ja nälkä alkoi olla hirmuinen, joten suunnistimme ravintolan entsintää varten China Townin alueelle. Tarkoituksenamme oli myös tehdä vähän ostoksia, mutta totta kai kojut olivat jo menneet kiinni, kun kahdeksan aikoihin siirryimme ravintolan pöydästä takaisin kaduille käppäilemään. Onneksi ruoka löytämässämme ravintolassa oli kuitenkin erinomaista ja pelkkä kaupungilla käveleminenkin oli ihan mukavaa lentokentällä ja koneessa istumisen jälkeen. Yhdeksän jälkeen palasimme metrolla hotellille, sillä halusimme säästellä vähän voimia seuraavaa päivää varten. Hotellilla päädyimme kuitenkin vielä lepuuttelemaan jalkoja jalkahierontaan, joka päättyi vasta puolen yön aikoihin. Vaikkei hotellin kauneushoitolan jalkahieronta reissun parhaasta päästä ollutkaan, oli silti ihana kipitellä suoraan hieronnasta hotellin puhtaisiin lakanoihin nukkumaan.

P1120546P1120556

Tiistaiaamuna nousimme reippaina herätyskelloihin ja söimme aamupalaa hotelilla. Olimme suunnitelleet päivään pienen kulttuurikatsauksen ja sen jälkeen shoppailua. Otimme taas metron Chinatowniin ja pienen kävelyn jälkeen jatkoimme matkaa jokibussilla. Ja sehän vasta oli elämys! Maisemien seuraaminen hirveää vauhtia viilettävästä veneestä oli ihan hauskaa, mutta kuljettaja ei hirvittävästi säälinyt matkustajia rantautumisissa. Sen verran vauhdikasta menoa oli, ettei välttämättä seuraavalla kerralla heti houkuttele. 😀 Onnistuimme myös ajamaan jokibussilla yhden pysäkin liian pitkälle ja päädyimme kävelemään rannan vierustaa Wat Pho -temppelille päin.

Tarkoituksenamme oli käydä kurkkaamassa makaavan budhhan temppeli, mutta matkan varrelle sattui pari pientä mutkaa. Jouduimme (tyypillisen) turistihuijauksen kohteeksi ja päädyimmekin temppelin sijasta kiertämään tuktukilla pari muuta nähtävyyttä. Alkuun vilkkaiden katujen kiertäminen tuktukilla oli ihan hauskaa ajanvietettä, mutta kun reittiin alkoi ilmestyä pakkopysähdyksiä, joista meille ei oltu etukäteen kerrottu (miesten pukuliike ja korukauppa), niin hermo alkoi kiristyä. Väittelimme kuljettaijen kanssa varsin napakoin sanoin ja puolentoista tunnin kiertelyn jälkeen pääsimme vihdoin määrän päähän eli Wat Pho -temppelille. Kierroksen meille myynyt mies oli tietenkin siis väittänyt että temppeli oli tilaisuuden takia kiinni iltapäivään asti ja siksi kyseiselle kierroselle lähdimmekin. Ja temppelille päästyämme huomasimme tietenkin, että aukihan se oli ollut koko ajan ja jos olisimme vain jatkaneet kävelyä, niin olisimme päässeet toteuttamaan suunnitelmamme niin kuin olimme ajatelleetkin. Rahallinen menetys ei onneksi ollut suuri (n.1-2e per hlö), mutta aikaa ja hermoja kului sitäkin enemmän.

P1120558P1120561P1120569P1120574P1120578

Muun seurueen kärsivällisyys oli tuktuk-ajelun jäljiltä jo aivan loppu, joten päädyin temppelivierailulle yksikseni sillä aikaa kun muut hurauttivat taksilla ostoskeskukseen. Voin kyllä sanoa, että pieni kärsivällisyys olisi kannattanut, sillä Wat Phon alue oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Suurin nähtänyys oli ylimmissä kuvissa näkynyt kultainen makaava buddha, mutta samalla pääsylipulla sai kierrellä ympäri muutakin temppelialuetta. Buddhapatsaita löytyi varmasti satoja, ellei tuhansiakin ja rakennuksien yksityiskohtia olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan. Opastetulla kierroksella olisi varmasti saanut vielä lisää irti paikasta, mutta päädyin tällä kertaa ihailemaan ympäristöä ihan omassa rauhassa.

P1120580IMG_9867P1120586IMG_9870

Temppelivierailun jälkeen päätin kävellä matkan ostoskeskukseen ja samalla katsella vähän kaupunkia. Matkaa kertyi kuuden kilometrin verran ja sen kipittäminen yli kolmenkymmenen asteen lämmössä oli kyllä vähän pölhö päätös. Varsinkin kun matkalle ei sattunut mitään sen ihmeempää katseltavaa. Tuli varsin selväksi, että Bangkokin kokoisessa kuapungissa pitäisi vähän etukäteen tietää, että mille alueille kannattaisi suunnata. Sattuman kautta ei ainakaan tällä kertaa löytynyt mitään järisyttävän hienoa. Google mapsin avulla pääsin kuitenkin perille ensin Bangkok Art and Culture Centre -taidekeskukseen ja siitä sitten Central World -ostoskeskukseen ilman ongelmia. Ennen pienen pientä kauppakierrosta kipaisin siis vielä Bagkokin taide- ja kulttuurikeskuksessa katsomassa paikallista modernia taidetta. Kelpasi minulle!

Muut olivat viettäneet päiväänsä shoppaillen sillä aikaa kun minä ihalin temppeliä ja taidetta. Hintataso Central World -ostoskeskuksessa oli kuulemma harmittavan kova ja jotkut asiat jäivät siksi ostamatta. Paikalliset tuotteet ovat länsimaiselle aivan naurettavan halpoja, mutta tuontituotteet selkeästi siis todella paljon kalliimpia. Vaikka ostoskeskuksia on hirvittävän paljon ja niissä kauppojen valikoima on huikea, niin ainakaan budjettimatkailijalle niissä kiertelyä ei voi suositella.

Pitkän päivän päätteeksi kävelimme vielä pari kilometriä ostoskeskuskelta hotellille ja samalla törmäsimme todella kivan näköiseen markkinapaikkaan. Harmittelimme, että olimme juuri ennen kaupoilta lähtöä käyneet syömässä, joten mikään ihanan näköisistä ruoista ei maistunut. Kävelimme kuitenkin hetken aikaa toria ympäri ja nautimme tunnelmasta pimenevässä illassa.

IMG_9897

Keskiviikkona olikin jo aika siirtyä seuraavaan kohteeseen. Meillä olisi ollut aamupäivällä vielä muutama tunti aikaa kierrellä kaupunkia, mutta sen valtavuuden vuoksi päätimme jättää tarkemman tutustumisen seuraavaan kertaan. Enni, Annu ja Fanni kävivät vielä eilisellä ostoskeskuksella hakemassa pari juttua ja me muut nautiskelimme päivästä altaalla, kuntosalilla ja hotellihuoneessa. Onneksi uskalsimme kysyä myöhäistä check outia huoneelle ja saimmekin sen ihan ilmaiseksi! Oli paljon mukavampi pötkötellä sängyllä kuin vaikka pönöttää hotellin aulassa shoppailijoita odotellessa. Kahden jälkeen luovutimme viimeisen hotellihuoneemme ja lähdimme taas lentokentälle ja sieltä kohti reissun viimeistä etappia Qataria ja Dohaa.

Siitä taas ensi kerralla!

Aasian auringon alla

IMG_9687IMG_9689

Mikä ilo palata aurinkolomalta tänne sateiseen ja harmaaseen Suomeen! Vietimme edelliset kaksi viikkoa Thaimaan lämmössä ja vesisade iski vasten kasvoja jo heti Helsinki-Vantaan lentokentällä. Keli teki selväksi, että arkeen paluu on väistämätöntä, mutta onneksi olemme saaneet viettää viimeiset pari viikkoa oikein leppoisissa lomameiningeissä erittäin hyvästä ruoasta ja auringosta nauttien.

En pitänyt tänä vuonna varsinaista pitkää kesälomaa ollenkaan, vaan säästelin lomiani jo vuosi sitten varattua Thaimaan reissua varten. Emme juurikaan ole harrastaneet rantalomailua, mutta kaksi vuotta sitten häämatkalla tuli huomattua että välillä biitsillä makoilullekin on paikkansa. Ja raksavuoden jälkeen voimme molemmat todeta, että vähän pidemmälle lötköttelylomalle erittäin rennoissa merkeissä oli todellakin tarvetta. Lähdimme matkaan pitkän odotuksen jälkeen lauantaina 22.10. ja palasimme eilen pe 2.11.2018. Parisen viikkoa lomaa teki näin syksyn keskellä erittäin hyvää.

IMG_9740IMG_9741P1120491P1120497

Olimme reissussa yhdessä kolmen siskoni ja kahden Arin voimin (omani ja siskoni miehen). Varasimme lennot jo viime vuonna kun Qatar Airwaysilta tuli aivan järjetömän hyvät tarjoukset. Olin miettinyt Aasiaan päin palaamista jo jonkin aikaa ja kun muukin porukka innostui aiheesta, niin aloimme suunitella reissua vähän tarkemmin. Matkakohteeksi valikoitui Thaimaa ja etenkin Phuket siksi, että tuttavaperheellämme on siellä asunto jossa pääsimme majoittumaan vaivattomasti. Emme kuitenkaan halunneet viettää kahta viikkoa samassa paikassa, joten yhdistimme reissuun myös vähän kaupunkilomaa Bangkokin ja Dohan muodossa. Lennot Phuketiin ja Bangkokista Dohan kautta Helsinkiin lennettiin Qatar Airwaysin voimin ja välilento Phuketista Bagkokiin varattiin erikseen Thai Airwaysilta.

Majoituksemme Phuketissa sijaitsi Kamala Beachilla ja rauhallinen pikkukylä osoittautui meille juuri sopivaksi lomaympäristöksi. Varsinainen sesonkikaan ei ollut ihan vielä alkanut, joten kaikkialla oli mukavan väljää. Rannalla sai olla aivan rauhassa, ravintoloissa ei ollut (vielä) ruuhkaa ja hierojallekin pääsimme joka kerta koko porukka kerrallaan. Vierailimme reissullamme myös Patong Beachilla ja siellä oli jo selkeästi ruuhkaisempi ja menevämpi meininki. Kamala Beachia ei voi siis suositella vilkkaasta yöelämästä nauttivalle, vaan ennemminkin omaa rauhaa rakastavalle nautiskelijalle.

IMG_9721P1120505

Lomamme alkaessa Phuketiin luvattiin varsin huonoa keliä, mutta onneksi ennustukset eivät toteutuneet oikeastaan ollenkaan. Pari ensimmäistä päivää viettelimme vähän pilvisemmässä kelissä, mutta lämmintä oli kuitenkin yli kolmekymmentä astetta. Keskiviikkona satoi oikeastaan koko päivän, mutta sadepäivän sai hyvin vietettyä ostoskeskuksessa. Loppuviikosta sää vain kirkastui ja viimeiset päivät paistattelimme auringossa aamusta iltaan. Ennen varsinaisen sesongin alkamista on halvempaa matkustaa, mutta epävarmuus säästä saattaa rokottaa lomanautintoa jonkin verran. Meitä tämä ajankohta kuitenkin palveli erinomaisesti sekä säiden että rauhallisuuden puolesta.

Pääasiassa viettelimme aikaa Phuketissa rannalla, altaalla tai hierojan tuolissa. Ah, mikä nautinto. Muutaman aktiviteetin olimme kuitenkin viikolle ajatelleet jo etukäteen. Maanantaina saimme kämpille yksityisen joogaopettajan, jolta olin buukannut meille tunnin joogasession heti loman alkuun. Intensiivinen, mutta miellyttävä tunti (tai oikeastaan kaksi) irrotti ajatukset kaikesta muusta ja pääsimme tekemään porukalla jotakin mitä ei kotona ehkä tulisi niin herkästi tehtyä. Suosittelen! IYoga oli näin länsimaisestakin näkökulmasta aika hintava (viideltä hengeltä 4000bahtia tunti), mutta jos yksityiskohtainen sukellus joogaan kiinnostaa ja haluat saada vähän spesiaalimpaa palvelua, niin tyyppinä voimme ehdottomasti suositella Yahneeta. Höpötystä riitti, mutta tunnilla päästiin kunnolla myös tekemisen makuun.

Hieronnassa kävimme tuttavaperheen suosituksesta Kamala Massage -liikkeessä ja pidimme paikasta kyllä kovasti. Hieronnan napakkuus yms. riippui jonkun verran ihan hierojasta, mutta kokonaisuudessaan palvelu oli mielestämme tasalaatuista ja miellyttävää. Ensimmäistä kertaa Thaimaassa hierontaan menevälle suosittelen jalkahierontaa, jossa lopuksi käsitellään kyllä vähän hartioitakin. Itse otin ensimmäisenä öljyhieronnan ja vähän ehkä yllätyin käsittelyn etenemisestä ja hierojan rivakoista otteista. 🙂

P1120526P1120532P1120541

Rantaloman loppupuolella varasimme vielä päiväksi kalastusveneen (8000 bahtia) toiveenamme päästä snorklailemaan ja kalastamaan. Alkuperäinen ajatus oli, että meidät tytöt olisi kuljetettu Racha Yai -saarelle päivän aluksi, pojat olisivat voineet jäädä muutamaksi tunniksi kalastelemaan ja sitten iltapäivästä olisimme palanneet yhdessä rantaan. No, kaikesta selittelystä ja varmistelusta huolimatta homma ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin me olimme suunnitelleet. Päädyimmekin siis viettämään koko porukalla päivän veneessä, pääasiassa kalastellen. Tai Ari kalastellen ja muut pötkötellen. Onneksi Ari tajusi iltapäivän puolella muistutella veneen henkilökuntaa myös reissun snorklausosuudesta ja pääsimme Racha Yaille myös snorkaalaamaan. Upean kirkkaassa vedessä kalojen bongailu oli todella kivaa, mutta tunnin snorklailu ei ihan korvannut muuta kahdeksan tunnin veneessä lötköttelyä. Ja toki, olisimme voineet itse aktiivisemmin kysellä, että mikä on ohjelma ja mihin mennään, mutta kun ainoa englantia osannut henkilökunnan jäsen jäikin laiturille, niin se vähän rajoitti neuvotteluja. Oma thain kielen taito kun on varsin vajavainen.

IMG_9696IMG_9703IMG_9760IMG_9782IMG_9775IMG_9776P1120523

Reissun rantaosuudelta siirryimme kahdeksan päivän jälkeen Bangkokiin suurkaupungin sykkeeseen, mutta siitä enemmän seuraavalla kertaa. Pidimme Phuketista kovasti, mutta huomasimme että majoituksen sijainti vaikuttaa kovasti koko reissun fiilikseen. Toki skootterilla ja tuktukilla pääsee kulkemaan, mutta elämää helpotti kovasti, että viihdyimme erinomaisesti myös ihan omalla kylällä. Eläminen Thaimaassa oli super edullista näin länsimaisesta näkökulmasta ja lämpöä ja aurinkoa riitti. Oli myös aivan ihanaa käydä päivittäin ulkona syömässä ja joka kerta saimme eteemme erinomaisia ruokia! Niitä tulee kyllä ikävä… Voi kuitenkin vierähtää tovi, ennen kuin palaamme Thaimaan rannoille uudestaan, sillä niin kivaa kuin lomalla olikin, monta muutakin Aasian kolkkaa on vielä nähtävänä!

LATO: tunnelmia tupareiden jälkeen

IMG_9385IMG_9386

Pidimme yhdet pienemmät tuparit raksaporukalle jo aikaisemmin keväällä, mutta nyt viime viikonloppuna pääsimme vihdoin nauttimaan kodistamme laajemman ystäväpiirin kesken. Oli ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa ja vielä mahtavampaa oli huomata, että yhdistettyyn olohuone-keittiöön mahtuu heittämällä yli 25 ihmistä kerralla! Tilaa perheelle ja ystäville, sitä olen aikaisemmissa kodeissa kaivannut.

Yläkerta alkaa hiljalleen olla asutetun näköinen, mutta Arin suurin unelma, eli oma tila alakerrassa, on vielä armottomasti kesken. Myöskään edellisessä postauksessa kirjottamani lista keskeneräisistä asioista ei ole vielä edennyt oikein minnekään, vaikka muut asiat ovat ottaneet askelia eteen päin. Liesituuletinta odotellaan siis edelleen, mutta esimerkiksi kylppärin katton loput paneelit on jo sahattuna, sen kun nakuttaisi paikalleen ja takan levytkin ovat asennusta vaille valmiit. Kyllä ne jossain vaiheessa keretään.

IMG_9351

Suurin muutos ennen tupareita tapahtui raksavarastona toimineessa eteisessä. Tilan tyhjentämiseen meni hulluna aikaa, mutta sen jälkeen äiti ja iskä tapetoivat sen yhdessä hujauksessa! Ja minkä muutoksen tapetti ja seuraavana päivänä asennetut listat tekivätkään! Suttuisesta läpikulkutilasta tulikin yhtäkkiä ihan oma upea huoneensa. Tapetti on aivan mahtava Cole&Son ”Woods” ja sitä voisi ihailla päivät pitkät. Arki näyttää, että mitä muuta eteinen kaipaa, kenties pari taulua, hyllyn tai penkin johonkin? Saa nähdä mitä keksitään.

IMG_9395IMG_9383

Muut tilat muuttuivat ennen tupareita lähinnä siivoamisen ja tavaroiden järjestelyn avulla. Kylpyhuoneen ilme muuttui täysin kun saimme allaskalusteen ja kaapin asennettua ja maanantaina sähkäri kävi asentamassa meille oikeat valot. Pari pikku yksityiskohtaa vielä puuttuu (kuten hana 😅) mutta ei haittaa tällä hetkellä ketään. Kuten jo kirjoitinkin, keittiö ja olohuone pääsivät näyttämään parhaat puolensa isomman porukan vallatessa tilaa. Ruokien valmistelu oli ihanaa kun keittiössä on tarpeeksi tilaa ja saarekkeelle tarjottavat sai näppärästi esille. Suuren ruokapöydän ääressä istui kymmenen ihmistä höpöttelemässä vaivattomasti ja olohuoneeseen vihdoin paikalleen saatu matto houkutteli ihmisiä yhteen myös lattian tasolle.

Latomme vaihtaa vihdoin olomuotoaan siis raksasta kodiksi. Olemme ehtineet elvytellä takaisin unohtuneita harrastuksia, olemme laittaneet ruokaa ja kuunnelleet musiikkia, pötkötelleet sohvalla ja ehtineet pestä pyykkiä. 😄 Arkea helpottaisi tässä vaiheessa myös vielä keskeneräiset portaat alakertaan, mutta niidenkin aika tulee vielä. Tällaiset pienet ”viimeistelyspurtit” ovat mukavia siitä että pienen paineen alla keskeneräisiin asioihin tulee tartuttua herkemmin, mutta kyllä on ollut mukava tehdä myös ihan tavalliseen elämään liittyviä asioita. Harjoittelemme siis vielä arkielämää uudessa kodissa ja yritämme olla kokonaan unohtamatta viimeisiä viilauksia. Olisi kuitenkin kiva pystyä sanomaan taloa jossain vaiheessa myös oikeasti valmiiksi.