Lovely London!

Täytämme tänä vuonna monien ystävieni kanssa 30-vuotta ja päätimme juhlistaa pyöreitä pienellä porukalla Lontoossa! Omat synttärini ovat vasta parin kuukauden päästä, mutta osa porukasta on ehtinyt jo siirtyä uuden kympin puolelle. Meillä on ollut tällä porukalla tapana kokoontua aina ystävänpäivänä saman pöydän ääreen, joten tämäkin reissu ajoitettiin ystävänpäiväviikolle. Lensimme Lontooseen keskiviikkoaamuna ja palasimme lauantaina yöllä takaisin Suomeen. Näille päiville mahtui monta hyvää ruokaa, ripaus taidetta, muutama lasi kuohuvaa ja tuntikaupalla juttelua ja hyvästä seurasta nauttimista.

 

Ensimmäisenä päivänä hengailimme vain rennosti keskustassa (eikä tullut muuten juurikaan otettua kuvia…). Kävimme syömässä hamppareita Five Guys -ravintolassa, kiertelimme kaupoissa ja kurkkasimme National Portrait Galleryn (tutun) tarjonnan. Keskustan ketjuliikkeet alkavat olla aika hyvin edustettuna jo Suomessakin, mutta Clarksin kenkiä metsästimme aivan uudella innolla, vaikkei juuri niitä oikeita löytynytkään. Oxford Streetin tavarataloissa oli myös mukava pyörähtää ihailemassa tulevan kevään tarjontaa. Aikainen aamu verotti jaksamista illasta jonkun verran, joten lähdimme takaisin hotellille jo viiden jälkeen ja haimme iltaevästä läheisestä kaupasta. ilta menikin näppärästi sängyssä makoillen ja eväitä napostellen.

Varaamamme hotelli, Marriot London Maida Vale, osoittautui muuten yhdeksi parhaista hotelleista, joissa olen Lontoossa ollut! Sijainti oli hyvä Bakerloo-metrolinjan varrella ja huone oli verrattain suuri. Majoituimme kaikki neljä henkeä samassa huoneessa ja kertaakaan ei tuntunut ahtaalta, mikä Lontoossa on harvinaista. Hotellia oli remontoitu varmasti lähiaikoina (-vuosina?) sillä pinnat näyttivät vielä ihanan raikkailta. Kannatttaa kurkata tämä ennen seuraavaa Lontoon reissua!

Varasimme keskiviikkona TKST kojun ohi kulkiessamme torstaille liput Aladdin-musikaaliin Prince Edward Theatreen. Otimme liput iltapäivän näytökseen, mutta ennen musikaalia meillä oli vielä koko torstaiaamupäivä käytettävissä!  Olin bongannut edellisestä Mondosta pari uutta ”nähtävyyttä”, joten suuntasimmekin heti aamusta katsastamaan uutta Coal Drops Yard -ulkoilmaostoskeskusta King’s Crossin aseman lähesyyteen. Torstainen aamupäivä uudella ostoskeskuksella oli varsin hiljainen, mutta etenkin designin ystävien kannattaa käydä kyseinen paikka kurkkaamassa! Viktoriaanisiin tehdaskiinteistöihin rakennetut liiketilat, etenkin Tom Dixonin liike, ovat jo arkkitehtuuriltaan todella upeat! Me emme kauheasti kierrelleet liikkeissä, vaan nautiskelimme ulkona upeasta ilmasta ja ihastelimme samalla, miten upeasti vanhat tehdasrakennukset täällä osataan valjastaa hyötykäyttöön. Kyllä mielummin kiertelisi koti-Suomessakin tällaisissa ympäristöissä, kuin uudenkarheissa ostoskeskusjättiläisissä.

Cole Drops Yardilta lähdimme kävelemään hiljaksiin kohti teatteria, mutta matkalla ihailimme vielä King’S Crossin vieressä olevaa hotellia ja kävimme ”helpolla lounaalla” kanaravintolassa. Ruoka oli ok, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää. Lounaan jälkeen kipittelimme lopun matkaa teatterille ja istahdimme vastapäiseen kahvilaan vielä lattelle. Virkistyneinä oli hyvä pujahtaa hämärään teatterisaliin ja istahtaa odottamaan musikaalinautintoa.

Olimme edellisenä päivänä valinneet musikaaliksi Disneyn Aladdinin ja oh boy, kyllä kannatti! Lapsena Aladdin oli lempielokuvani, eikä musikaali jäänyt leffalle kakkoseksi. Henkilöitä oli muutettu jonkun verran, Abu-apinan rooli oli vaihtunut kolmeksi kaverukseksi ja Jago-papukaija oli myös ihminen. Muuten juoni noudatteli tarkkaan elokuvasta tuttua kulkua. Musiikki oli tuttua ja turvallista, parilla uudella kappaleella höystettynä, eikä se tarjonnut suuria yllätyksiä. Yllätyksiä löytyi enemmän sitten lavastuksen puolelta. Olen nähnyt useita (kohta jo kymmeniä?) musikaaleja sekä Lontoossa, New Yorkissa että Helsingissä, mutta tässä oli kieltämättä parhaat lavasteet ikinä! Aladdinin sadunhohtoinen maailma oli toteutettu kaikessa kimalluksesssaan todella upeasti. Melkein sanoisin, että viidenkympin lipun olisi voinut maksaa vaikka pelkästään lavasteiden näkemisestä. Eikä musiikki tai tanssikohtaukset huonoja tietenkään olleet, vaan taattua West End laatua, lavasteet vaan painivat tällä kertaa aivan omassa sarjassaan.

Torstai-illan vietimme sitten ravintolassa meksilolaista ruokaa Wahacassa nautiskellen ja sen jälkeen kävelimme vielä kuohuvalle Kingly Courtiin Carnaby Streetille. Olimme lähteneet hotellilta jo aika aikaisin aamulla, viettäneet iltapäivän musikaalissa ja näin ollen olimme syömässä ja viineillä jo ihan ”mummoaikaan”, eli todella ajoissa. Eipähän tarvinnut ruuhkassa jonotella pöytää, vaan pääsimme joka paikkaan hyvin ennen varsinaista ihmisryntäystä. Saimme nautiskella ruokamme ja juomamme omassa erinomaisessa seurassa ilman häiriöitä. 🙂 Illan kuohuviinien jälkeen huristelimme taas metrolla hotellille, pujahdimme pehmeiden peittojen alle ja höpöttelimme hetken ennen ihaniin uniin nukahtamista. Huomenna päivä uusi!

To be continued…

 

 

 

Aasian auringon alla

Mikä ilo palata aurinkolomalta tänne sateiseen ja harmaaseen Suomeen! Vietimme edelliset kaksi viikkoa Thaimaan lämmössä ja vesisade iski vasten kasvoja jo heti Helsinki-Vantaan lentokentällä. Keli teki selväksi, että arkeen paluu on väistämätöntä, mutta onneksi olemme saaneet viettää viimeiset pari viikkoa oikein leppoisissa lomameiningeissä erittäin hyvästä ruoasta ja auringosta nauttien.

En pitänyt tänä vuonna varsinaista pitkää kesälomaa ollenkaan, vaan säästelin lomiani jo vuosi sitten varattua Thaimaan reissua varten. Emme juurikaan ole harrastaneet rantalomailua, mutta kaksi vuotta sitten häämatkalla tuli huomattua että välillä biitsillä makoilullekin on paikkansa. Ja raksavuoden jälkeen voimme molemmat todeta, että vähän pidemmälle lötköttelylomalle erittäin rennoissa merkeissä oli todellakin tarvetta. Lähdimme matkaan pitkän odotuksen jälkeen lauantaina 22.10. ja palasimme eilen pe 2.11.2018. Parisen viikkoa lomaa teki näin syksyn keskellä erittäin hyvää.

Olimme reissussa yhdessä kolmen siskoni ja kahden Arin voimin (omani ja siskoni miehen). Varasimme lennot jo viime vuonna kun Qatar Airwaysilta tuli aivan järjetömän hyvät tarjoukset. Olin miettinyt Aasiaan päin palaamista jo jonkin aikaa ja kun muukin porukka innostui aiheesta, niin aloimme suunitella reissua vähän tarkemmin. Matkakohteeksi valikoitui Thaimaa ja etenkin Phuket siksi, että tuttavaperheellämme on siellä asunto jossa pääsimme majoittumaan vaivattomasti. Emme kuitenkaan halunneet viettää kahta viikkoa samassa paikassa, joten yhdistimme reissuun myös vähän kaupunkilomaa Bangkokin ja Dohan muodossa. Lennot Phuketiin ja Bangkokista Dohan kautta Helsinkiin lennettiin Qatar Airwaysin voimin ja välilento Phuketista Bagkokiin varattiin erikseen Thai Airwaysilta.

Majoituksemme Phuketissa sijaitsi Kamala Beachilla ja rauhallinen pikkukylä osoittautui meille juuri sopivaksi lomaympäristöksi. Varsinainen sesonkikaan ei ollut ihan vielä alkanut, joten kaikkialla oli mukavan väljää. Rannalla sai olla aivan rauhassa, ravintoloissa ei ollut (vielä) ruuhkaa ja hierojallekin pääsimme joka kerta koko porukka kerrallaan. Vierailimme reissullamme myös Patong Beachilla ja siellä oli jo selkeästi ruuhkaisempi ja menevämpi meininki. Kamala Beachia ei voi siis suositella vilkkaasta yöelämästä nauttivalle, vaan ennemminkin omaa rauhaa rakastavalle nautiskelijalle.

Lomamme alkaessa Phuketiin luvattiin varsin huonoa keliä, mutta onneksi ennustukset eivät toteutuneet oikeastaan ollenkaan. Pari ensimmäistä päivää viettelimme vähän pilvisemmässä kelissä, mutta lämmintä oli kuitenkin yli kolmekymmentä astetta. Keskiviikkona satoi oikeastaan koko päivän, mutta sadepäivän sai hyvin vietettyä ostoskeskuksessa. Loppuviikosta sää vain kirkastui ja viimeiset päivät paistattelimme auringossa aamusta iltaan. Ennen varsinaisen sesongin alkamista on halvempaa matkustaa, mutta epävarmuus säästä saattaa rokottaa lomanautintoa jonkin verran. Meitä tämä ajankohta kuitenkin palveli erinomaisesti sekä säiden että rauhallisuuden puolesta.

Pääasiassa viettelimme aikaa Phuketissa rannalla, altaalla tai hierojan tuolissa. Ah, mikä nautinto. Muutaman aktiviteetin olimme kuitenkin viikolle ajatelleet jo etukäteen. Maanantaina saimme kämpille yksityisen joogaopettajan, jolta olin buukannut meille tunnin joogasession heti loman alkuun. Intensiivinen, mutta miellyttävä tunti (tai oikeastaan kaksi) irrotti ajatukset kaikesta muusta ja pääsimme tekemään porukalla jotakin mitä ei kotona ehkä tulisi niin herkästi tehtyä. Suosittelen! IYoga oli näin länsimaisestakin näkökulmasta aika hintava (viideltä hengeltä 4000bahtia tunti), mutta jos yksityiskohtainen sukellus joogaan kiinnostaa ja haluat saada vähän spesiaalimpaa palvelua, niin tyyppinä voimme ehdottomasti suositella Yahneeta. Höpötystä riitti, mutta tunnilla päästiin kunnolla myös tekemisen makuun.

Hieronnassa kävimme tuttavaperheen suosituksesta Kamala Massage -liikkeessä ja pidimme paikasta kyllä kovasti. Hieronnan napakkuus yms. riippui jonkun verran ihan hierojasta, mutta kokonaisuudessaan palvelu oli mielestämme tasalaatuista ja miellyttävää. Ensimmäistä kertaa Thaimaassa hierontaan menevälle suosittelen jalkahierontaa, jossa lopuksi käsitellään kyllä vähän hartioitakin. Itse otin ensimmäisenä öljyhieronnan ja vähän ehkä yllätyin käsittelyn etenemisestä ja hierojan rivakoista otteista. 🙂

Rantaloman loppupuolella varasimme vielä päiväksi kalastusveneen (8000 bahtia) toiveenamme päästä snorklailemaan ja kalastamaan. Alkuperäinen ajatus oli, että meidät tytöt olisi kuljetettu Racha Yai -saarelle päivän aluksi, pojat olisivat voineet jäädä muutamaksi tunniksi kalastelemaan ja sitten iltapäivästä olisimme palanneet yhdessä rantaan. No, kaikesta selittelystä ja varmistelusta huolimatta homma ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin me olimme suunnitelleet. Päädyimmekin siis viettämään koko porukalla päivän veneessä, pääasiassa kalastellen. Tai Ari kalastellen ja muut pötkötellen. Onneksi Ari tajusi iltapäivän puolella muistutella veneen henkilökuntaa myös reissun snorklausosuudesta ja pääsimme Racha Yaille myös snorkaalaamaan. Upean kirkkaassa vedessä kalojen bongailu oli todella kivaa, mutta tunnin snorklailu ei ihan korvannut muuta kahdeksan tunnin veneessä lötköttelyä. Ja toki, olisimme voineet itse aktiivisemmin kysellä, että mikä on ohjelma ja mihin mennään, mutta kun ainoa englantia osannut henkilökunnan jäsen jäikin laiturille, niin se vähän rajoitti neuvotteluja. Oma thain kielen taito kun on varsin vajavainen.

Reissun rantaosuudelta siirryimme kahdeksan päivän jälkeen Bangkokiin suurkaupungin sykkeeseen, mutta siitä enemmän seuraavalla kertaa. Pidimme Phuketista kovasti, mutta huomasimme että majoituksen sijainti vaikuttaa kovasti koko reissun fiilikseen. Toki skootterilla ja tuktukilla pääsee kulkemaan, mutta elämää helpotti kovasti, että viihdyimme erinomaisesti myös ihan omalla kylällä. Eläminen Thaimaassa oli super edullista näin länsimaisesta näkökulmasta ja lämpöä ja aurinkoa riitti. Oli myös aivan ihanaa käydä päivittäin ulkona syömässä ja joka kerta saimme eteemme erinomaisia ruokia! Niitä tulee kyllä ikävä… Voi kuitenkin vierähtää tovi, ennen kuin palaamme Thaimaan rannoille uudestaan, sillä niin kivaa kuin lomalla olikin, monta muutakin Aasian kolkkaa on vielä nähtävänä!

Vilahduksia Vilnasta!

Kaikkien näiden raksahommien keskellä on melkein päässyt unohtumaan, että kuukausi sitten tuli vietettyä pitkä viikonloppu Vilnassa. Siskoni on siellä vaihto-oppilaana, joten sain erinomaisen syyn paeta raksalta ja tutustua kovasti pinnalle nousseeseen Liettuan pääkaupunkiin. Vilnassa asuu n. 520 000 ihmistä ja lento Helsingistä kestää vain reilun tunnin. Juuri täydellinen valloitettava pitkän viikonlopun aikana!

Reissuhan oli siitä harvinainen itselleni, että en ollut tehnyt mitään etukäteisvalmisteluja. Olimme sopineet, että siskoni hakee minut lentokentältä ja käytetämme viikonloppu pääasiassa fiilistellen ja syöden. Ja niinhän me myös teimme. En koko aikana kurkannut karttaan kertaakaan, muutaman ravintolasuosituksen katselin Tripadvisorista ja paria museota googlettelin edellisenä iltana. Tavallisesti kaikki tämä on tehtynä jo paria viikkoa ennen reissua, lista nähtävistä kohteista valmiina ja ainakin muutaman mielenkiintoisen ravintolan nimet ylhäällä. Oli kyllä mukava antaa vaihteeksi ohjat jonkun toisen käsiin!

Ensimmäisenä päivänä keli oli suoraan sanottuna karmea, joten lounaan ja pikaisen vanhassa kaupungissa kävelyn jälkeen siirryimme suosiolla sisätiloihin ostoskeskukseen. Pyörimme kaupoilla ja harkitisimme hetken leffaan menemistä, mutta emme löytäneet valikoimasta mielestämme elokuvaa. Piipahdin siis tarkastamassa siskoni opiskelijaboxin ja lepuuttelimme jalkojamme hetken ennen päivälliselle lähtemistä. Ensimmäinen päivä taputeltiin aika yksinkertaisin menoin, mutta eipä sitä aina mitään ihmeellistä kaipaakaan.

Seuraavana aamuna auringonpaiste herätteli meitä yhdeksän pintaan ja ilahtuneina upeasta säästä päätimme lähteä vanhaan kaupunkiin katsastamaan markkinameininkiä. Koko Vilnan keskusta oli täynnä erilaisia pieniä kojuja, joissa myytiin paikallisten käsityöläisten tuotteita ja tietenkin ruokaa. Ja kun sanon että ”koko keskusta” ja ”täynnä”, niin oikeasti tarkoitan sitä. Kojuja oli melkein jokaisella keskustan kadulla ja useamman kilometrin matkalla. Ei ihan tavallista suomalaista torimeininkiä… Mukaan tarttui tietenkin pieniä ruokamaistiaisia ja vähän kotiinviemisiäkin, mutta useamman tunnin väenpaljouksessa vaeltaminen alkoi iltapäivää kohden väsyttää ja siirryimme väljemmille vesille. Pyörähdimme Contemporary Art Centerissä, mutta sen hetkinen näyttely ei kyllä ollut kummankaan mieleen. Parempi onni ensi kerralla!

Kolmantena, eli viimeisenä päivänä suuntasimme vuonna 1997 itsenäiseksi julistautuneeseen Užupiksen kaupunginosaan. Kyseessä on mm. taiteilijoiden ja nuorten suosima (trendikäs) alue, josta löytyy pieniä putiikkeja ja hienoa katutaidetta. Užupisin tasavalta ei ota itseään turhan vakavasti, vaan suomeksikin käännetyssä perustuslaissa kuullaan huvittavia ohjenuoria: ”Koiralla on oikeus olla koira.”, ”Ihmisillä on oikeus olla ilman oikeuksia.” ja ”Ihmisillä on oikeus olla onnettomia.” En sitten tiedä, miten lait toimivat ihan käytännössä… Maanantaina alue oli aika hiljainen, joten saimme nautiskella fiiliksestä ihan rauhassa. Lähinnä ihailimme maisemia, mutta parissa kaupassakin tuli pyörähdettyä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kävelyn lisäksi reissussa tuli lähinnä syötyä. Ja mikä sen parempaa! Hintataso oli Suomeen verrattuna niin edullinen, että kävimme ravintolassa syömässä päivittäin sekä lounaan että päivällisen ja välissä kerkesi vielä kahvillekin. Ruokatarjonta oli monipuolista ja tällaisen sokerihiiren lomaa ilahduttivat valtavat leivos- ja kakkuapajat. Makeiden lisäksi söimme mm. sushia, peri-peri kanaa, pastaa, burgeria ja tietenkin maistelimme paikallista ruokaa markkinoilla. Kaikki ruoka oli edullista ja valtavan hyvää!

 

Varsin rennon reissun aikana tykästuin Vilnaan kovasti! Hintataso on Suomeen nähden edullinen ja etenkin ulkona syöminen on halpaa. Kaupunki oli helposti haltuun otettavan kokoinen, mutta kuitenkin nähtävää riitti useammaksi päiväksi. Melkein ilmaisella julkisella liikenteellä pääsee näppärästi kulkemaan kohteesta toiseen. Englannilla pärjäsi hyvin, vaikka siskoni kertoi että etenkin vanhempi väestö välttelee vieraiden kielien puhumista tehokkaasti. Tunnelma kaupungissa oli mukavan leppoisa ja kuvailisin sitä ehkä urbaanin Berliinin ja romanttisen Budapestin sekoitukseksi. Vilnaan kannattaa pyörähtää iloisella asenteella ja valmiina nautiskelemaan, vaikka ihan lyhyeksikin hetkeksi!

Uusia seikkailuja!

Olen miettinyt jo pitkän aikaa uuden matkailuaiheisen blogin aloittamista ja tänään otin itseäni niskasta kiinni ja pääsin tuumasta toimeen! Our Adventures on matkablogi, jossa reissataan pikkupaikkakunnilta maailman ääriin. Yksin ja yhdessä, lähelle ja kauas, pienellä ja välillä suuremmalla budjetilla. Kaikkia matkoja yhdistää kuitenkin kulttuuri, hyvä ruoka ja uuden kokeminen. Olen pitänyt aikaisemmista reissuista käsin kirjoitettua matkapäiväkirjaa ja aion pitää jatkossakin, mutta blogin myötä pääsen liittämään päiväkirjoihini myös kuvia. Tervetuloa seuraamaan elämäni seikkailuja!